Pakun tarinan kirjoittivat talteen lehtorit Hannele Hokkanen ja Merja Lahdenperä.
Synnyin tai oikeammin minut kasattiin heti vuosituhannen vaihteen jälkeen. Pakuksi olen siis seniori-iässä. Olin jo jäämässä eläkkeelle Metropolia Ammattikorkeakoulun ajoneuvo- ja konetekniikan osaamisalueelta pitkän uran tehneenä, kun sain vielä yhden mielenkiintoisen tehtävän Senioripakuna. Mitä kaikkea olen saanutkaan kokea tätä ennen. Me seniorit mielellään muistelemme menneitä…
Palvelin ensin pitkään EVTEK-ammattikorkeakoulussa, sittemmin Metropolian omistuksessa oppilaitosten yhdistymisen jälkeen. Metropolian ajoneuvo- ja konetekniikan osaamisalueella olen palvellut hyvänä yleisautona erilaisissa opiskelijaprojekteissa. Olen kuljettanut raskaita ja likaisiakin taakkoja. Kyydissäni on ollut niin öljykattilaa kuin taideteoksiakin. Elämäni aikana olen ehtinyt olla monessa mukana ajoneuvo- ja konetekniikan alueella ja nähnyt mitä erilaisimpien projektien vaiheita. Onpa mukaan mahtunut osallistumista myös taiteen tekemiseen. Kerran yhdellä matkallani olen joutunut myös varkauden kohteeksi. Jonkin aikaa jouduin kulkemaan ilman taustamusiikkia, kun radioni varastettiin. Elämässä sattuu ja tapahtuu.
Elämääni on kuulunut myös muuttaminen. Olen ehtinyt nuoruudessani ja aikuisiässäni asumaan ainakin Helsingin keskustassa Kalevankadulla ja Hernesaaressa sekä Espoon Leppävaarassa ja Koskelossa auto- ja kuljetustekniikan tuotekehityshallin pihalla, josta pääsin viimein seniori-ikäisenä Myllypuron kampuksen lämpimän autohallin asukkaaksi sosiaali- ja terveysalan hoivaan.
Olin saanut jo viimeisen tuomioni Koskelossa, kun minulle vielä mahdollistui päästä mukaan Seniorit Tikissä -hankkeeseen. Minut nimettiin Senioripakuksi, mikä sopi minulle jo ikänikin puolesta vallan mainiosti. Jos aiemmin kuljettajinani olivat olleet Ajoneuvo- ja konetekniikan eri alojen opiskelijat, vaihtuivat kuljettajat nyt Sosiaali- ja terveysalan opettajiin ja opiskelijoihin. Senioripakuna sain hieman hillitympää kyytiä, näin uskoisin. Pääsin hankkeen myötä myös ikäisteni joukkoon. Tapasin joka viikko virkeitä senioriliikkujia, jollainen toivoin myös itse olevani mahdollisimman pitkään. Toisin kuitenkin kävi. Käydessäni autojen terveystarkastuksessa terveyteni todettiin sen verran heikoksi, että jouduin jättäytymään nauttimaan eläkepäivistä, ja työ sai jäädä nuorempien tehtäväksi. Onneksi uusi paku löytyi tilalleni, joten seniorit saavat jatkossakin kokoontua Senioripakun pysäkeillä. Uudelta pakulta ei heti virta lopu!
