Elämän pituinen matka

• Kirjoittaja:
• Katja Stenholm, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Mitä saadaan, kun laitetaan yhteen kaksi geronomiopiskelijaa, kaksi fysioterapeuttiopiskelijaa ja yksi sairaanhoitajaopiskelija? No luonnollisesti toimiva ja vahva projektiryhmä, jonka tarkoitus on päivittää helsinkiläisten senioreiden liikuntapalvelutarjontaa sähköisellä alustalla, eli Palvelukartta.hel.fi. Alla pohdintaa ryhmämme yhteisestä matkasta ja miltä tuntuu projektin tekeminen vieraiden ihmisten kanssa tärkeän asian vuoksi.

Projektia tekemässä – tiimityötä

Oliko kaikki sittenkään aivan näin selkeää ja vaaleanpunaista? Ehkei sentään. Viisihenkinen projektiryhmämme muodostui yhteisessä Teams-palaverissa aivan sattumalta. Kahta ryhmämme jäsentä lukuun ottamatta kukaan ei tuntenut toisiaan etukäteen. Meillä kaikilla oli omat vaiheemme meneillään niin elämässä kuin opiskelussakin. Yhteinen päämäärä antoi kuitenkin toiminnalle suunnan ja tarkoituksen. Olisihan tehtävämme saada Helsingin kaupungin palvelukartalle myös kolmannen sektorin palveluntarjoajat.

On aina yhtä jännittävää alkaa toimia vieraiden ihmisten kanssa uuden projektin parissa. Mielessä pyörii paljon kysymyksiä, mutta niiden ääneen sanominen arveluttaa. On kuitenkin pakko rohkaistua ja ilmaista ääneen ajatuksiaan, oltava kantaa ottava ja samalla asiallinen. On vältettävä viljelemästä huonoa huumoria, koska vieraat ihmiset voivat pahastua niistä. Tuntuu, kuin välillä sanat juuttuisivat kurkkuun ja kukaan ei ymmärtäisi, mitä haluan sanoa. Välillä on vaikeinta saada avattua suu, kun pohtii ymmärsivätkö kaikki muut tämän asian, mutta minä en? 

Elämme etäyhteyksien aikaa maailmassa vallitsevan tilanteen vuoksi. Tämä aiheuttaa haasteita yhteistyökumppaneille, opettajille ja meille opiskelijoille. Jälleen täytyy kerätä itsensä ja pitää etäpalavereita, esitellä itsensä ruudun ääressä tuntemattomille ja osallistua keskusteluun. Kuunteleeko minua kukaan ja voitanko ahdistuksen huonosta hiuspäivästä olemalla kaikkien katseltavana siinä kaikkine virheineni? Vaikka sydän hakkaa ja kädet hikoavat, on vain tartuttava haasteeseen. Tämä on kuitenkin omaksi parhaaksemme ja kokemusten jälkeen olemme valmiimpia tarttumaan työelämän tarjoamiin uusiin haasteisiin ja projekteihin. Näin haluan uskoa ja siksi olen tässä. Jälleen uutta oppimassa, kirjoittamassa elämäni ensimmäistä blogikirjoitusta. Tuomassa opiskelijan ääntä tähän maailmaan. Toisille projektityöskentely on luonteva tapa oppia asioita – toiset meistä joutuvat ponnistelemaan hieman enemmän.

Emme nimenneet ryhmällemme projektinvetäjää.  Jaoimme työt tasapuolisesti ja jokainen huolehti omista tehtävistään. Ehdoton vahvuutemme oli ryhmäläisten erilaisuus ja jokainen sai vaikuttaa omiin vastuualueisiinsa. Olemme tehneet paljon työtä, etsineet ja löytäneet joitakin uusia toimijoita palvelukartalle. Projektin parissa jatkossa työskenteleville jää vielä työsarkaa, mutta aihe on hedelmällinen ja tarpeellinen. Pidetään seniorit kartalla!