Ikääntyneille tarvitaan lisää fyysistä toimintakykyä edistäviä palveluja, joihin voi lähteä matalalla kynnyksellä. Myös sosiaalisia kanssakäymisiä kaivataan pitkien koronavuosien jälkeen enemmän kuin koskaan. Näihin tarpeisiin pyrkii vastaamaan Senioripaku – Espoossa ja Vantaalla jo tuttu näky – joka kiersi nyt pilottikokeiluna pitkin Itä-Helsinkiä. Pilottia toteuttivat opettajien johdolla opiskelijatiimit Metropolia Ammattikorkeakoulusta, Laurea-ammattikorkeakoulusta ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta. Mukana oli fysioterapia-, geronomi- ja liikunnanohjaajaopiskelijoita. Joillain pakupysäkeillä pysähdyttiin vain kerran, toisilla 2-4 kertaa. Pysäkeillä kerättiin palautetta niin pakutoiminnasta kuin sopivista pysäkkipaikoista, sillä tavoitteena on jatkaa pilotointia eri opiskelijatiimien voimin ensi kevätkaudella. Alla opiskelijoiden kuvauksia kokemuksesta.
Laurean tiimi
Olemme päässeet syksyllä suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan senioripakun toimintaa Itä-Helsingin alueella. Koulussa tämä on toteutettu projektinhallinnan ja viestinnän opintojaksolla. Tiimissä oli viisi fyssariopiskelijaa.
Syksyn saavutukset
Oli hienoa päästä järjestämään koko pilotin ensimmäiset kaksi pysäkkiä oman ryhmämme kanssa. Myöhemmin lokakuussa järjestimme vielä kolmannen pysäkin. Saimme hyvää kokemusta yhteistyöstä oman tiimimme sekä hankkeen johtoryhmän kanssa. Omalla toiminnallamme pääsimme vaikuttamaan senioripakun toimintaan, pysäkkien sisältöihin ja tietenkin innostamaan senioreita lähtemään mukaan toimintaan.
Oma henkilökohtainen suosikkini oli ehdottomasti back to sixties -pysäkki, jolla pidimme keppijumppaa ja kahvittelua 60-luvun musiikki taustalla. Osallistujia oli vain muutama, mutta saimme paljon positiivista palautetta ja kiitoksia heiltä. Pieni vesisadekaan ei haitannut, vaan jäimme vielä tapahtuman jälkeenkin juttelemaan osallistujien kanssa pienen katoksen alle.
Jatkoa varten
Pysäkkejä toteutettiin monipuolisesti erilaisissa ympäristöissä ja niihin pystyi osallistumaan hyvin vaihtelevilla toimintakyvyillä. Pysäkkejä järjestettiin esimerkiksi muistisairaiden palvelutalolla, urheilukentillä ja kuntoportailla. Toivon, että senioripaku toimii jatkossakin monipuolisesti niin, että osallistuminen on mahdollista ja mukavaa oli toimintakyky millä tasolla tahansa. Tekemistä olisi hyvä saada kaikille istumakuntoisen ja urheilullisen seniorin välillä. Musiikki ja kahvitus olivat selkeitä hittejä osallistujien keskuudessa ja toivoisin myös niiden jatkuvan tulevaisuudessa osana pysäkkejä.
Talvella 2022 pakun on määrä lähteä taas liikkeelle uusien opiskelijoiden voimin!
Kirjoittaja: Essi Sarnikorpi, Laurea-ammattikorkeakoulu
Voit lukea Essin blogin myös alkuperäisenä täältä
Metropolian ja Haaga-Helian tiimi: Kuntokuusikko Myllypuron kuntoportailla
Voi että minkälaista vilskettä Myllypurossa nähtiin, kun geronomi- ja liikunnanohjaajaopiskelijat kohtasivat seniorit portailla. ”Nyt on polvet aladobia”, totesi yksi kahdeksaakymmentä taittava rouva ja vieressä mies kuittasi, ettei jaloissa olekaan tältä tuntunut vähään aikaan. Treeni oli rankka, mutta jokainen pystyi sitä soveltamaan oman lähtötasonsa, kremppojensa ja tavoitteidensa mukaisesti.
Tarkoituksenamme oli toteuttaa innostava Senioripaku-tapahtuma, jonka jälkeen ikääntyneet voisivat itsenäisesti portailla pistäytyessään kohentaa toimintakykyään saamiensa kirjallisten ohjeiden avulla. Kehitimme porrastreeniohjetta neljän tapahtuman ajan ja alun hapuilu muuttui nopeasti paikalle saapuneiden myönteisen vastaanoton ansiosta varmuudeksi. Ymmärsimme olleemme oikeilla jäljillä, kun olimme miettineet mikä innostaisi liikkumaan, minkälaista harjoitusta portailla voisi toteuttaa, miten erilaisia rajoitteita omaavat voisivat myös osallistua ja kuinka saisimme pidettyä hyvää tunnelmaa yllä koko tapahtuman ajan.
Muistojen herättelyä musiikilla
Alussa twistasimme lihakset lämpimiksi. Twistit olivat senioreille tuttuja nuoruudesta ja saivat lantion kiertymään mukavasti eri suuntaan hartioiden kanssa, jolloin ranka sai liikettä samalla kun nivelet ja lihakset valmistautuivat porrasaskellukseen. Treeni oli yksinkertainen, mutta vaati lihaskuntoa ja motorisia taitoja. Erilaiset askelsarjat ylös ja alas sekä punnerrukset kaiteeseen tukeutuen nostivat nopeasti punan poskille. Harjoittelu oli intensiivistä ja kesti vähän yli puoli tuntia.
Tunnelmaa kohottava musiikki tarjosi rytmin askelille ja virkisti muistia vahvistaen kognitiivista toimintakykyä. Soittolista mahdollisti omien elämänkokemusten jakamisen muiden kanssa, mikä vahvisti myös yhteisöllisyyttä. Samalla ymmärryksemme musiikin merkityksestä ikääntyneiden hyvinvoinnin tukemisessa kasvoi.
Yhteistyötä ja taidetta ilmassa
Punaposkien heleä nauru jatkui vielä treenin jälkeen, kun osallistujat saivat höyryävät mukit käteensä. Tarjolla oli kuumaa mustaherukkamehua, kahvia sekä kiinalaista puerh-teetä. Ennen erkaantumista kuvittelimme lopuksi Myrskyluodon Maijan tunnelmissa eteemme isot valkoiset taulut, joille maalasimme laajoin siveltimen vedoin, kukin omalla väripaletillaan meren, taivaan ja luodon. Taulut otimme jokainen muistoiksi itsellemme – kuten myös paperille printatut porrastreeniohjeet, jotka onneksi mahtuivat taskuihin.
Tapahtumamme portailla kiinnosti monia itähelsinkiläisiä järjestöjä ja toimijoita. Etelä-Suomen sydänpiiri ry. osallistui yhdelle kerralle esitellen defibrillaattorin käyttöä ja opastaen 112-sovelluksen lataamisessa. Helsingin kaupungin Seniori-info oli mukana kahdella kerralla kertomassa heidän toiminnastaan ja jakamassa esitteitä. Kontulan eläkeläiset olivat kiinalaisten senioreiden kanssa testaamassa porrasohjeita ja antamassa niistä palautetta, jonka avulla oli helppo kehittää ohjeita ja toimintaa paremmaksi. Myllypuron eläkkeensaajat ottivat hienosti haasteen vastaan ja tulivat portaille treenaamaan.
Kuhunkin neljään Senioripakun porrastapahtumaan saapui 12–30 senioria. Kuntokuusikko kiittää Myllypuron portailla kohtaamiaan ihmisiä merkityksellisistä hetkistä, jotka tallentuivat muistojen arkistoihin.
Kirjoittajat: Liisa Söderlund ja Minna Niemi, Metropolia Ammattikorkeakoulu